Yksilökeskeisyyttä hinnalla millä hyvänsä?

Suomi on muuttunut. Sisäinen yhteinäisyytemme ja arvomaailmamme ovat muuttuneet. Emme koe olevamme enää “me”, vaan pitkään jatkuneen kulttuurimarxismin voittokulku on pehmittänyt meitä, ja siihen sekoitettu arvoliberalismi on muuttanut ajattelumalliamme entistä yksilökeskeisemmäksi.

Enää ei ole vastuuta, on vain oikeuksia. Yksilön tunnetaso on noussut keskinäisen kunnioittamisen edelle. Nykyisin ajattelu lähtee siitä, että jos yksilö kokee tuntevansa jotain, on se automaattisesti oikein, eikä muilla ole siihen sanomista. Periaatteessa näin on, mutta meneekö yksilön etu yhteisen edun edelle?

Mietitäänpä vaikka asevelvollisuutta ja perustuslaillista velvollisuuttamme  puolustaa maatamme. Millainen maa Suomi olisi, jos asepalveluksen suorittaneet miehet vain toteaisivat, että “Mua ei just nyt nappaa”, ja kukkahattutäti silittäisi päätä samalla kun vihollinen miehittäisi maamme? Uskon, että sen vallan alla ei kauaa yksilönvapauksia katsottaisi.

Sama pätee keskusteluun sukupuolista ja niiden määrittämisestä. Vapaassa yhteiskunnassa yksilö saa pukea päälleen mitä lystää, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Siitä huolimatta nykyään on vallalla käsitys, jonka mukaan sukupuolen määrittää sukupuoli-identiteetti -yhdistelmä pukeutumista, käyttäytymistä ja sitä, miksi oman sukupuolensa määrittelee. Ajatusmalli on ristiriidassa biologian kanssa eikä kestä faktoihin pohjautuvaa lähempää tarkastelua. Sukupuolta ei määritä mielipide, vaan kromosomit, ja sukupuolia on ainoastaan kaksi: mies ja nainen.

Nämä esimerkit ovat toki kärjistettyjä, mutta eivät muuta todellisuutta mihinkään. Nykyään vaikuttaa olevan vain oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii myös “ideologisesti työttömän” tarina, joka ansaitusti nostatti raivoa sosiaalisessa mediassa. Ideologinen työttömyys ei saa mennä yhteisen edun edelle -varsinkaan, kun muut maksavat/kustantavat tämän oikeuden.

Suomi kaipaa ryhtiliikettä. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme, mutta asettaa selvät rajat yhteisön ja yksilön edun välille. On esimerkiksi kaikkien etu, että maksamme kohtuullisesti veroja. Niillä kustannetaan monta yhteiskuntaa ja yksilöä hyödyttävää asiaa, kuten peruskoulu ja perusterveydenhuolto. Sen sijaan yhteiskunnan saama hyöty esimerkiksi sukupuolenvaihdosleikkausten ja hormonihoitojen maksamisesta jää laihaksi niiden kustannuksiin nähden.

Kuntavaalien alla eräässä vaalikoneessa kysyttiin: “Muodostavatko koti, uskonto ja isänmaa hyvän arvopohjan politiikalle?” Kyllä ne muodostavat. Turvallisuuden tunne ja eväät elämälle saadaan kotoa, ja hengellisyys luo elämälle astetta syvemmän merkityksen. Isänmaa on jokaisen kansakunnan turvastama, joka saa meidät tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Kun ihminen tuntee olevansa osa yhteisöä ja jotain itseään suurempaa, se tekee elämästä merkityksellistä ja antaa voimia kohdata haasteita.

Vanhoihin ja hyviin arvoihin palaaminen tekisi erittäin hyvää Suomelle ja sen kansalle. Nykyään kansallinen identiteetti ja tunne siitä, että on osa jotain itseään suurempaa on romutettu, ja tuloksena on sukupolvi, joka on vailla identiteettiä, tuntee olonsa juurettomaksi ja etsii itseään kaikkialta paitsi sieltä, mistä kannattaisi. Kaikki kehitys ei ole edistystä.

Hyvät suomalaiset! Kansalliskonservatiivina haluan puolustaa vapautta, vaurautta ja vakautta. Nykyinen kulttuurimarxismi tarjoaa lähinnä sekasortoa, köyhyyttä ja epätoivoa. Näytetään, että yhteiskuntamme ei ole kulttuurimarxismin leikkikenttä. Näytetään, että suomalainen yhteiskunta ei ole identiteettikatoinen individualismin ja “kaikkimulleilmaiseksihetinyt” -ajattelun kehto, vaan työntekoa ja vastuun ottamista arvostava vahva kansa ja valtio. Älkää alistuko vallitsevasta hegemoniasta huolimatta. Osoitetaan, että perinteisillä suomalaisilla arvoilla yhteiskunta ja yksilö voivat paremmin. Tehdään se Suomi100-iskulauseen mukaan: yhdessä.

Seuraa ja jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *